Eurooppa pyrkii laajentamaan litiumkaivos- ja jalostuskapasiteettiaan ja vieroittamaan itsensä tuonnista, koska "valkoisesta kullasta" tulee elintärkeä voimavara ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Nikkelin ja koboltin ohella litium mahdollistaa sähkön varastoinnin ja kuljettamisen, mikä tekee siitä välttämättömän sähköakkujen tuotannossa, kun autonvalmistajat siirtyvät pois saastuttavista fossiilisista polttoaineista.
Eurooppa on kuitenkin enimmäkseen riippuvainen strategisesti tärkeiden ja yhä halutumpien metallien ulkoisista lähteistä.
Australia on maailman suurin litiumin tuottaja, kun taas Kiinassa asuu 60 prosenttia maailmanlaajuisesta litiumjalostuksesta, joka muuttaa metallin karbonaatiksi tai litiumhydroksidiksi.
Yhä kiireellisempi aihe oli Euroopan unionin ministerien ja virkamiesten esityslistalla äskettäisessä konferenssissa Pariisissa.
Se on myös ruokalistalla, kun EU:n teollisuusministerit kokoontuvat Pohjois-Ranskan Lensin kaupunkiin kahdeksi päiväksi 31.1.
Eurooppa "ei todellakaan ole kartalla " litiumin louhinnan tai jalostuksen suhteen Benchmark Mineral Intelligencen analyytikon Robert Colbournin mukaan.
"Euroopassa on nykyään kehitteillä paljon litiumkaivoksia tai projekteja, jotka yrittävät tulla verkkoon, mutta akun laatua ei todellakaan ole litiumtuotantoa", hän sanoi.
Kansainvälinen energiajärjestö ennustaa, että litiumin maailmanlaajuinen kysyntä on 40 kertaa suurempi vuoteen 2040 mennessä, ja vuonna 2021 tuotetaan 475 000 tonnia litiumia.
Ranskan hallitukselle viime viikolla toimitetun raportin mukaan Eurooppa ei kuitenkaan täytä yli 30:a prosenttia litium-, nikkeli- ja kobolttitarpeistaan vuonna 2030.
"Ennusteemme on, että vuoteen 2030 mennessä Eurooppa tarvitsee todennäköisesti yli 500 000 tonnia litiumia vuodessa, mikä on suurempi kuin maailmanmarkkinat tänään", Colbourn sanoi ja lisäsi, että akkutuotanto ajoi kasvavaa kysyntää.
EU lisäsi äskettäin litiumia kriittisten metallien luetteloonsa.
Kun euroopassa on suunnitteilla vähintään 38 uutta sähköakkutehdasta, kysymystä tarvittavien metallien toimittamisesta niille ei ole vielä läheskään ratkaistu.
"Tarvitsemme erittäin voimakkaita toimenpiteitä. 27:n ideana ei ole siirtyä öljystä riippuvaiseen metalliin", sanoi ranskan talousministeriön lähde.
Euroopasta ei puutu haluttuja raaka-aineita, sillä sen esiintymät ovat Ranskassa, Saksassa, Portugalissa, Tšekin tasavallassa ja Serbiassa.
Ranskan hallitus on varannut miljardin euron (1,14 miljardin dollarin) budjetin ja käynnistänyt tarjouskilpailuja litiumin, koboltin, nikkelin ja iridiumin louhimiseksi tai jalostamiseksi.
Ranskalainen kaivosyhtiö Eramet on myös louhinut litiumia geotermisestä suolavedestä Elsassissa, Itä-Ranskassa, mikä on teknologinen läpimurto, joka voisi avata lisätutkimuksia Rein-joen altaassa.
Australialainen kaivoskonserni kertoo tuottavansa hiilineutraalia litiumia Saksassa Vulcan-tuotemerkillä, joka on houkutellut autojättejä Renault ja Stellantis.
Saksassa järjestetään myös kanadalaisen Rock Tech Lithium -konsernin rakentama jalostamo vuonna 2024.
Portugalissa on juuri julkistettu portugalilaisen öljy-yhtiön Galp Energian ja ruotsalaisen akkuvalmistaja Northvoltin johtama litiumjalostamo.
Kansalaisjärjestöt ja tutkijat ovat kuitenkin varoittaneet lisääntyneen kaivostoiminnan ympäristövaikutuksista.
Kaivosjätti Rio Tinto, joka on rahoittanut kaivostutkimustutkimuksia Serbiassa vuodesta 2004 lähtien, joutui joulukuussa Balkanin maassa mielenosoituksiin, kun mielenosoittajat vaativat raportin julkaisemista hankkeen ympäristövaikutuksista.
Portugalin ympäristöviranomaisen on myös määrä päättää litiumkaivoshankkeesta maan pohjoisosassa.
Ranskan ekologinen siirtymäministeri Barbara Pompili on sanonut, että maan ei pitäisi "sulkea mitään pois" louhinnasta, jos se on ympäristön kannalta järkevää.
Eurooppa voisi myös lisätä eteläamerikkalaisia litiumlähteitään. Argentiina, Bolivia ja Chile muodostavat "litiumkolmion", joka on maailman toiseksi suurin arvokkaan metallin tuottaja.
Eramet sanoi avaavansa tehtaan Argentiinaan vuonna 2024 kiinalaisen Tsingshan-yrityksen kanssa, ja Erametin toimitusjohtaja Christel Bories sanoi, että se täyttäisi 15 prosenttia Euroopan litiumtarpeesta.
Chile, joka oli maailman suurin litiumin tuottaja vuoteen 2016 asti, myönsi äskettäin etsintä- ja tuotantoluvan kiinalaiselle ja chileläiselle yritykselle.
Jokaiselle yritykselle myönnetään 80 000 tonnia litiumia, kun Chile toivoo saavansa takaisin johtavan asemansa kansainvälisellä näyttämöllä.

